Mietteitä.

Ulkona on syksy.
Lehdet alkavat olla puista tippuneita, sää on harmaa, ja tuo naapurin pihakoivussa juokseva orava etsii vielä epätoivoisesti syötävää talvilevolle valmistautuvasta maisemasta.
Ruskeaa ja harmaata, lehdetöntä ja sateista.

Ihan helkkarin outo syksy alkaa pikkuhiljaa olla takana ja vaihtua talveksi. Olenkin odottanut talvea. Se on jotenkin.. minun vuodenaikani. Pakkasta, hiljaisuutta, pimeää johon ihanan raikas hanki luo valoa.
Pari viikkoa sitten täällä oli viikonloppuna oli lunta. Ja heti olin paljon pirteämpi, aamullakin oli pirteä olo.
Taidan tosissaan olla talvi-ihminen.

Koko syksyn olen ollut kamalan väsynyt. Joka päivä mieleni tekee vain nukkua, nukkua ja nukkua, aamusta iltaan ja illasta taas aamuun. En minä silti nuku, paitsi olen kyllä nukkunut päiväunia kummallisen usein. Mutta nukuin sitten paljon tai vähän, koko ajan nukuttaa.
Ja stressaa kaikki ja ahdistaa ja kaikki on ihan pirun omituista.

Se orava vain juoksee koko ajan tuossa puussa. Onkohan se sitten löytänyt jotain vai etsiikö se vain.

Luin juuri ensimmäisen tarinan kirjasta, joka minun pitää tänään lukea. Mika Waltarin kolme pienoisroomania on siis kyseessä. Luin Fine van Brooklynin, ja tuli todella hämmentävä olo.
Nyt minä ryhdistäydyn. Nyt minä alan oikeasti ryhdistäytyä. Lopetan tämän stressaamisen, nukun kunnolla, hoidan asiat kuntoon, helkkari vie. Olen syksyn vain ollut väsynyt ja istunut koneella. Ehkä olisi jo aikakin aloittaa eläminen tänä syksynä.

Nyt aloitan ensimäisenä tekemällä pakolliset jutut. Luen siis sen kirjan, teen sen tehtävän siitä ja teen sen kirjoitelman. Sitten voin olla loppupäivän rauhassa ja vaikka kovertaa tuota kurpitsaa jonka kovertamisn eilen aloitin.
Syvään hengitys ja.. kyllä tämä tästä. ^^

Hauskaa halloweenia näin muuten~~

Vihdoin ja viimein.

Hei vain.
Uusi blogi, vihdoin. Traumat siitä jäikin sen vanhan kanssa tietyistä syistä. Haikein mielin piti siitä sitten luopua. Melkein puoli vuotta meni, mutta nyt päätin taas palata bloggaamiseen. Ei kukaan minun rustauksiani jaksa lukea, ehei, mutta saanpahan purettua pääkoppaani. Eliii kasoittain epämääräistä ajatusmöhnää on tarjolla, tästä päivästä lähtien.



Aivan ihana kappale on tuo, ja se saa nyt toimia ensimmäisenä biisinä, koska sattuu minulla olemaan myös uusi nimimerkki Vianne joka on kyseisen elokuvan päähenkilöltä. Ja uusi nimimerkkikin tiettyjen syiden takia. Ei siitä sen enempää.

Jep. Kesälomahan tässä, kaksi viikkoa takana. Hassua kyllä, tuntuu niinkuin olisi ollut lomalla jo hyvinkin pitkään. Välillä minulla on ollut fiilis kuin olisi jo elokuu, ja näinpä jo yhden kamalan unenkin jonka vielä luulin olevan totta jossa koulut alkoi taas, eikä kyllä ollut sinä päivänä yhtään levännyt olo vaikka herätessä tajusin että edelleenhän loma tässä on. Onhan tätä lomaa tässä vielä vaikka kuinka, onneksi. Vielä hirveästi en ole saanutkaan aikaiseksi, koettanut purkaa stressiä enkä tiedä olenko onnistunut. Hetkittäin varmaankin, kokoaikaisesti en.
Tai no.
Mutta kuitenkin on sitä jotain tullut tehtyä vaikka stressi ei olisikaan ihan helpottanut. Olen lukenut jo kolme kirjaa, ja neljäs puolessävälissä. Olen tehnyt yhden sarjakuvasivun. Ja sit olen... heittänyt tikkaa, ollut kavereiden kanssa, datannut, tylsistynyt, katsonut televisiosta kodinosto-ohjelmia (jotain kauheinta ikinä, mutku mitään muuta ei keskellä päivää tuu jos ostosteeveitä ei lasketa) ja pääni halkeaa jo niistä, pari leffaa telkkarista olen katsonut myös ja mitäs vielä. Olen kuunnellut musiikkia, tiskannut astioita ties kuinka monta kertaa päivässä koska saan siitä lisää kuukausirahaani.

Mutta joo, ketä mahtaa kiinnostaa mitä minä olen lomalla tehnyt. Mutta minun blogini, oma moka jos on eksynyt lukemaan njähhää. Mutta hei, kävin tänään ekaa kertaa eläessäni kiinalaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa oli, hyvä palvelu, kauniit tilat ja jälkiruoan jäätelö oli niin taivaallista. <3 Parasta mitä olen ikinä syönyt, oikeasti. Namnam. Hyvä etten itkenyt onnesta kun se oli niin hyvää.

Ja tosiaan, sarjakuvaprojektini etenee hiaasti mutta varmasti. Mutta, koska on loma, se varmasti tulee edistymään vielä lisää. Kunhan saan luettua ainakin tämän keskeneräisen kirjan. Kyllä minä sen piirtämisen vielä kunnolla saan käyntiin, ja onhan sitä nytkin jo... kolme sivua. Mutta minulla on juoniläpyskä, hahmoläpyskät ja tämä on kutkutellut syksystä asti mielessäni. Mikäs kiire tässä.

Niin, olenhan minä aikoinut kyllä tehdä paljonkin tänä kesänä. Pitkä kuuma kesä (toivon mukaan on ainakin tulossa vielä), ja aion elää sen ja sitä rataa. Mutta myös ajattelin vähän tehdä tiettyjä asioita. Tuota sarjakuvaa tosiaan ensinnäkin aioin, sitten myös opetella piirtämään ihmisiä paremmin. Ne ei nykysillään kauhean hyvin suju. Sitten ajattelin että voisin yrittää opetella kommunikoimaan ihmisten kanssa vähän paremmin. Suotta arastella kun ei kukaan syö vaikka puhuisi. Ja sitä rataa. Ja sitten ajattelin vähän ehkä kohentaa kuntoani. Mitäs vielä. Ja joo. Kohta aloitan varmaan taas stressaavan rahojenkeruurumban. Yritän säästää, että saisin sisustettua huoneen vähän uudelleen, ostettua uuden tietokoneen ja kaikkea kivaa. Tai yritän ainakin. Ja vaatteita, uusia vaatteita.

Mutta rentoutuminenkin varmaan olisi ihan hyvä juttu. Tosin kyllä viime viikolla pariin otteeseen tuli varsin rentoutunut olo kun makasi auringossa lämpimillä rappusilla ja luki kirjaa.

Ja fiilis oli taas tänään pitkästä aikaa joku niin kummallisin. Teki mieli vaan itkeä ja nauraa ja hymyillä ja haaveilla ja ties mitä yhtä aikaa. Ja teki mieli piirtää jotain todella aawwsun söpöä muttei vaan pystynyt, ja teki mieli muistella jaja haaveilla ja en minä tiedä. Sellainen niin kummallinen olo etten edes osaa kuvailla sitä. Sellainen mikä oli joskus syksyllä.

Hmm. Kai sitä nukkumistakin voisi joskus harkita, vaikka ei kyllä huvittaisi.