Kaikki on pilalla.
Tai no, oikeastaan ei, mutta siltä tuntuu nyt. Vitutus on vaihtunut joksikin vitutuksen, pettymyksen ja surun välimuodoksi.
Alkaa olla nälkä. Kai sitä pitäisi syödäkin.
Toisaalta olo on normaali.
Toisaalta taas tekisi mieli hakata jotain.
Olisin hakannut jotakuta jos olisin mennyt kouluun, tai sittne olisin ollut niin vittuuntunut ettie mitään rajaa.
En kyllä tiedä huomisestakaan.
En tiedä enää yhtään mitään.
Ulkona sentään on lunta.
