Ulkona on syksy.
Lehdet alkavat olla puista tippuneita, sää on harmaa, ja tuo naapurin pihakoivussa juokseva orava etsii vielä epätoivoisesti syötävää talvilevolle valmistautuvasta maisemasta.
Ruskeaa ja harmaata, lehdetöntä ja sateista.
Ihan helkkarin outo syksy alkaa pikkuhiljaa olla takana ja vaihtua talveksi. Olenkin odottanut talvea. Se on jotenkin.. minun vuodenaikani. Pakkasta, hiljaisuutta, pimeää johon ihanan raikas hanki luo valoa.
Pari viikkoa sitten täällä oli viikonloppuna oli lunta. Ja heti olin paljon pirteämpi, aamullakin oli pirteä olo.
Taidan tosissaan olla talvi-ihminen.
Koko syksyn olen ollut kamalan väsynyt. Joka päivä mieleni tekee vain nukkua, nukkua ja nukkua, aamusta iltaan ja illasta taas aamuun. En minä silti nuku, paitsi olen kyllä nukkunut päiväunia kummallisen usein. Mutta nukuin sitten paljon tai vähän, koko ajan nukuttaa.
Ja stressaa kaikki ja ahdistaa ja kaikki on ihan pirun omituista.
Se orava vain juoksee koko ajan tuossa puussa. Onkohan se sitten löytänyt jotain vai etsiikö se vain.
Luin juuri ensimmäisen tarinan kirjasta, joka minun pitää tänään lukea. Mika Waltarin kolme pienoisroomania on siis kyseessä. Luin Fine van Brooklynin, ja tuli todella hämmentävä olo.
Nyt minä ryhdistäydyn. Nyt minä alan oikeasti ryhdistäytyä. Lopetan tämän stressaamisen, nukun kunnolla, hoidan asiat kuntoon, helkkari vie. Olen syksyn vain ollut väsynyt ja istunut koneella. Ehkä olisi jo aikakin aloittaa eläminen tänä syksynä.
Nyt aloitan ensimäisenä tekemällä pakolliset jutut. Luen siis sen kirjan, teen sen tehtävän siitä ja teen sen kirjoitelman. Sitten voin olla loppupäivän rauhassa ja vaikka kovertaa tuota kurpitsaa jonka kovertamisn eilen aloitin.
Syvään hengitys ja.. kyllä tämä tästä. ^^
Hauskaa halloweenia näin muuten~~
